Eedenin kaiku

Ruoka, jota syömme: Tietoisen valinnan eettinen, psykologinen ja teologinen merkitys

Kuten Paul McCartney sanoo: ”Jos teurastamoilla olisi lasiseinät”, hän väittää, että tieto (näkeminen) johtaisi väistämättä oikeaan toimintaan (kasvissyöntiin). Hän olettaa, että ihmisessä on sisäänrakennettu empatia, joka aktivoituu, kun totuus paljastetaan.

Samoin Mahatma Gandhin lause: ”Kansakunnan suuruus ja moraalinen edistys voidaan arvioida sen perusteella, miten se kohtelee eläimiään.” ja Peter Singerin vetoomus: ”Kyse ei ole siitä, pystyvätkö ne ajattelemaan, tai pystyvätkö ne puhumaan. Kyse on siitä, pystyvätkö ne kärsimään” perustuvat ajatukseen, että meillä on jo olemassa eettinen kompassi.

1. Mooseksen kirjan Eeden-kertomus asettaa tämän ihanteen teologiseksi alkupisteeksi. Se on Jumalan alkuperäinen, ”hyväksi” toteama suunnitelma, jossa ravinto saatiin ilman kärsimystä.

Tämä ”oikeana tiedostettu” on siis se ääni meissä – kutsuimmepa sitä omatunnoksi, empatiaksi tai Eedenin kaiuksi – joka kertoo meille, että tarpeettoman kärsimyksen aiheuttaminen on väärin.

Elämme maailmassa, jossa ”lasiseinät” on pidetty visusti peitossa. Tehotuotanto perustuu siihen, että kuluttaja ei näe tai tiedosta, mitä hän tukee.

Sivuuttaminen: Kun ihminen saa tiedon (esimerkiksi näkee dokumentin tehotuotannosta) mutta päättää silti jatkaa vanhaan malliin, hän tekee ”väärän tietoisen valinnan”. Hän valitsee mukavuuden, tavan tai makuelämyksen ”oikeana tiedostetun” eettisen vaatimuksen sijaan.

”Tulee vielä aika, jolloin ihmiset pitävät eläinten murhaamista yhtä rikollisena kuin ihmisten murhaamista.” – Leonardo da Vinci

Raamatun viesti: Lankeemuksen ydin. Se on tietoinen valinta asettua alkuperäistä, hyvää suunnitelmaa vastaan. Lihan syömisen salliminen (1. Moos. 9:3) oli myönnytys langenneelle maailmalle, ei paluu ihanteeseen. Vielä vahvemmin Sananlaskujen 12:10 (”Vanhurskas tuntee karjansa tarpeet, mutta jumalattoman sydän on armoton”) tekee tästä valinnasta moraalisen mittarin. Jos tiedämme eläinten tarpeet (ja tehotuotannossa me tiedämme, että ne kärsivät), mutta olemme silti armottomia, asetumme Raamatun mittapuulla ”jumalattoman” puolelle.

Leo Tolstoin sitaatti ”Niin kauan kuin on teurastamoita, on myös taistelukenttiä” on hyvin ajankohtainen eläinten tehotuotannon kärsimyksessä, samalla kun varustaudumme tuleviin sotiin. Hän rinnastaa eläimiin kohdistuvan väkivallan suoraan ihmisten väliseen väkivaltaan. Ne kumpuavat samasta juuresta: empatian sammuttamisesta ja ”väärän tietoisen valinnan” normalisoinnista.

Lyhyt ihmiselämä: Onko näillä päivittäisillä valinnoilla (mitä syömme) merkitystä ”lyhyen ihmiselämän jälkeen”, jos katsomme sitä Raamatun perimmäisen opin valossa? Kyllä, ja ne ovat jopa keskeisessä roolissa. Raamatun perimmäinen oppi ei ole vain joukko sääntöjä, vaan luonteen muokkaamista ja suhteen rakentamista luomakuntaan.

Vastuu hoitamisesta: Ihmiselle annettiin vastuu ”hallita” luomakuntaa (1. Moos. 1:26). Kuten aiemmin todettu, tämä ei tarkoita tyranniaa, vaan vastuullista hoitamista. Tehotuotanto on tämän hoitamisvastuun täydellinen perversio; se on riistoa. Raamatullisessa viitekehyksessä ihminen joutuu tekemään tilin siitä, miten hän on tätä vastuuta hoitanut.

Psykologinen merkitys:

Tietoisen väärän valinnan psykologinen ydin liittyy sisäänrakennetun empatian ja omatunnon, eli mainitun ”Eedenin kaiun” tai ”oikeana tiedostetun” äänen, tietoiseen vaientamiseen tai sivuuttamiseen.

1. Kognitiivisen dissonanssin ratkaisu (Sivuuttaminen): Kun ihminen saa tiedon (esimerkiksi tehotuotannon kärsimyksestä), mutta haluaa silti ylläpitää vanhaa käyttäytymismallia (mukavuus, tottumus, makuelämys), syntyy sisäinen ristiriita, kognitiivinen dissonanssi. ”Väärä tietoinen valinta” on psykologinen mekanismi, jossa tämä dissonanssi ratkaistaan hylkäämällä eettinen vaatimus mukavuuden eduksi. Tämä edellyttää tiedon tai tunteen emotionaalisen vaikutuksen torjumista.
2. Empatian sammuttaminen ja normalisointi: Jotta valinta voidaan toistaa, on eettinen tunne – empatia eläimiä kohtaan – sammutettava tai vaimennettava. Tämä toistuva empaattisen vasteen tukahduttaminen johtaa ”väärän tietoisen valinnan” normalisoitumiseen. Psykologisesta näkökulmasta tämä prosessi voi murentaa ihmisen moraalista luonnetta laajemmin, heijastuen muihin elämänalueisiin ja mahdollisesti ruokkien väkivaltaa ja tunteettomuutta myös ihmisten välisissä suhteissa, kuten Leo Tolstoin sitaatti antaa ymmärtää.